Rieju

Tää on riehuntaa, mut hyvällä tavalla,

nauru kiertää ympyrää, ei tarvi muuta valaa.

Biitti sydämessä, jalat ei pysy maassa,

me riehutaan elossa, tässä hetkessä vaan.

Kengät kulunu, mut unelmat kiiltää,

kadunvalot vilkkuu, kun ilta alkaa syttyä.

Porukka kasassa, jokaisel oma ääni,

yhdessä kovempia ku yksikään pääni.

Ei tarvi syitä, kun rytmi jo vie,

kaiutin huutaa: “nyt mennään, hei!”

Hiki otsalla, mut hymy ei katoa,

tää on se hetki, jota ei voi ostaa.

Tää on riehuntaa, mut hyvällä tavalla,

energia lentää, koko tila valahtaa.

Kädet ilmaan, huolet jää taa,

me riehutaan, koska elää saa.

Sanoista voimaa, askelista tulta,

kaikki eri, silti samaa kultaa.

Ei täydellisiä, eikä tarvikkaan,

kun fiilis osuu, se kantaa vaan.

Nauru kaikuu, seinät vastaa,

tää hetki pysyy, vaikka aika matkaa.

Jos kaadut, noustaan – se on sääntö tää,

riehunta on rohkeutta olla minä.

Valot himmenee, mut muisto jää,

tää riehunta ei mee mihinkään.

Huomenna arki, mut tänään me

elettiin täysillä – just niin ku pitääkin