Pienet kengät

​(Verse 1)

Oon kasvanu hyväs kodis,

saanu lämpöö ja rakkautta,

Mut elämä näytti nurjan puolen,

vailla armahdusta.

Tajuut sen: ei ilmaisia lounaita,

kaikki maksaa,

Heti tai myöhemmin,

sun täytyy velat takas kantaa.

Kotona opetettiin hyvät tavat,

siin mun selkäranka,

Sain periaatteet,

miten elää hienoo elämää,

mut hinta on pankissa.

​(Verse 2)

Pienestä pojasta kasvaa mies,

joka joutuu kantamaan

Kaiken yksin,

ku tulee oma mieli, omat säännöt.

Omat polut,

oma pää,

hyvät ja huonot kaverit,

Ja sä erotat kyllä mitkä on

väärennetyt paperit.

On kavereita hyvii,

on kavereita huonoi,

Osa elää sun unelmaa,

osa elää sun siivel.

Ruokkii itteensä juoruilla ja ne on kieroi,

Taputtaa sua selkään,

mut sä näät niiden peilikuvan.

​(Verse 3)

Ei voi elää niinku muut haluu,

pitää elää niinku itse haluat,

Ei voi silmiä ja korvia sulkee siltä paskalta.

Kaikelt mitä näät ja kuulet,

tää on todellisuus,

Missä rehellisyys?

Oikeudenmukaisuus?

Eikö kukaan voi myöntää virheitä?

Kattoo peiliin suoraan?

Helpompi syyttää muita

ku nostaa kädet ilmaan.

Kaikki me ollaan väärässä,

tää ei oo kilpailu,

Mut kukaan ei haluu hävitä,

tää on elämän selviytymistaistelu.

​(Verse 4)

Vanhemmat kasvatti,

mut tää mailma muokkas,

Välil menty lujaa,

välillä hiljaa, korkeel lennetty.

Ryömitty maassa,

mut viel mä etsin syytä,

Minkä takii ollaan tässä vaa'assa,

mikä on tää pyytö.

Se yks syy miks taistella,

miks jaksaa painaa,

Vaik ympäril on vääryyttä,

kieroutta ja kainuuta aina.

​(Outro)

Joten heitä ne naamarit pois,

pese sun lasit,

Katso mitä sä näet,

ku todellisuus paljastuu.

Vääryys, kierous, katkeruus –

ne meitä ympäröi.

Mut tää on mun ääni.

Mun ajatukset.

Tää on se miten mä selviin.

​(Salkkari)