Rakkaani aika... Aika on... Nyt... Niin, minun kuin sinun... Ymmärtää se mitä sinä ja vain sinä, minulle olet... Rakas olet... Olet tuhonnut... Rakas olet pakottanut uudestaan itseni, kokoamaan, enkä luopua voi koskaan sinusta, muistoista, ihanista, kipeimmistä enkä edes itsestäni... OLET MONALIISANI MUN! VAIKKA MARIAANIEN HAUTAAN, ASTI minut maailma ottaisi, KUN! Tämän päätökseen jo täytyisi tulla... Päätökseen SUN! ikuiseen myös MINUN! Oi mona... monaliisani minun... Tämä pieni lauluni mun... on... Ehkä.... Ei sen kummempaa kuin... KUIN! Tuo kolikko juopon puolen itseni saaman ehkä dollarin, liiran tai paskan ihmsen tai vittu tiiran.....samapa tuo.... Tallinnan risteilyn NELJÄNNEN KIERROKSEN!!!!, suojelu LASTEN! Ja viranomaisten piirrosten muodossa tekstien!!... MONA, MONAAAAA! MONALIISANI MUN! MIKSI! MIKSI aika pysähtyy kun!.... silmälasisit riisut, vaikka vain valokuvassa, kuljet enää MUN! Jos, SEN! Voisinpa aina suudelman IKUISUUDEN! KESTÄVÄN hetken taas kokea... SEN! Ihanuuden!...... Joka minut.... SEKÄ! SINUT!..... Ja kaiken tietämämme tieltään tuhoaa... On rakkaus vain ihmisyyden... UHOA! Vailla ymmärrystä, nöyryyttä ja toistuvaa surua joka ei muuta kuin kylvä UHOA!... ihmisen niin.... Niin niin, helvetin yksinkertaisen, minimaalisen, maallisen, solutasolla toteutuvaa vääryyttä... VÄÄRYYTTÄ!?....... Kuka määrää mikä väärää... Miksi mikään olisi oikein jos........ JOS! On MONALIISANIKIN vain harhaa... Minä kellokoskena vain SINUN!.... Unissani joka yö.... Yöllistä tuhannen Tarinan harhaa ELÄN! Eikä muut! Ei KETKÄÄN MUUT! KUIN MINÄ! YMMÄRRÄ.......että, SEN, PIENEN HETKEN KUN MONA.....MONALIISANI MUN SILMÄT NÄÄN AINA KUIN ENSI KERTAA, silloin.... AT LAN TIN..... TÄYDEN KUUUUUUUN ALLA!. oliko Mooona vain Liiisa ja minä kellopeli hahmo, tässä maassa.... ei niin ihmeellisessä... Kenties muidenkin, mannekiini MUTTA.... MUTTA! Lohtuni ON!... On lohtuni että.... koit sinä liisani monan tai et niin MINÄ!!!!.... MINÄ sen KOIN! Se ainoa asia mitä minulta ei viedä voi....
