Symph m TT

Toummien taivasten takojat hakevat ajatukseni läheisyyteensä.

Asettavat äärettömille alttiiksi.

Tahtovat tietää matkani syyn ja seurauksen. Saattavat tuntoni valoon pyytämättä.

Tuolla tahtoni varjot vuoret peittävät. Tekojen meri aaltoja kantaa.

Teräskö tuon tyynnyttäisi, antaisi ajan loppuun kulkea? Pieni kipinäkö sen sammumatta jaksaisi.

Henkeni hämärän tiedän, rajoja vaan en tunne kuin en tunne ääriä maan.

Se minut kenties löytää kanssaan kulkemaan... taivaan takojaksi taipumaan.